Mielenkaari

Psyykkinen valmennus

Home  >>  Blogi  >>  Psyykkinen valmennus

Psyykkinen valmennus

On May 19, 2016, Posted by , In Blogi, With Comments Off on Psyykkinen valmennus

Lähdin opiskelemaan kesäksi Haaga-Heliaan Vierumäen urheiluopistolle psyykkistä valmennusta. Kurssi vaikuttaa laadukkaalta ja erittäin monipuoliselta. Odotan mielenkiinnolla, mitä kesä tuo tullessaan.

Urheilun psykologia on Suomessa varsin uusi osa-alue. Viime aikoina se on kokenut Suomen kiekkomenestyksen myötä jopa hypetystä. Normiurheilijan maailmassa psyykkinen valmennus tarkoittaa lähes 100 % valmentajia, kanssa harrastajia ja perhettä. Miten sitten tukea omaa lasta urheilijana?

Tässä joitakin ajatuksia lasten harrastamiseen liittyen:

Kaikki eivät urheilijoina ole kiinnostuneita voittamisesta sinäänsä vaan heille tärkeää on saada kilpailla. On siis tärkeää vanhempana tunnistaa minkätyyppisesti oma lapsi haluaa urheilua harrastaa. Lapsi voi pitää itseään urheilijana, vaikka hän ei tavoittelekaan koko ajan kirkkainta mitallia. Paineistaminen oman urheiluseuran ”eliittijoukkoon” voi jopa saada tälläisen lapsen lopettamaan koko lajin.

Urheilu perustuu sisäiseen motivaatioon. Ilman lapsen tai nuoren omaa tahtotilaa harrastukseen on turha patistaa tai pakottaa. Lapselle pitää löytää laji josta hän saa iloa ja innostusta. Tämä voi muodostua ongelmaksi erityisesti, jos vanhemmalla on omia särkyneitä haaveita jotakin lajia kohtaan.

Lasten harrastaminen liittyy monipuolisuuteen. Lapset haluavat yleensä kokeilla monia eri lajeja. Tätä ei pidä pitää ongelmana vaan nähdä, että lapsi ei vielä tunne omia vahvuusalueitaan ja hän kokeilee eri vaihtoehtoja kongreettisesti. Samoin lapsi voi tarvita kehittyäkseen monien eri osa-alueiden harjoittelua. Välillä kehityksessä voi nousta esille käden ja silmän koordinaatio, välillä vartalon kokonaishallinta jne. Eri lajien harrastaminen voi tukea kokonaisuutta. Jos lasta ei innosta yksi laji häntä on siihen turha pakottaa.

Lasten harrastaminen liittyy kaverisuhteisiin. Urheileminen on lapsille ennenkaikkea sosiaalisten tilanteiden harjoittelemista. Lapset viihtyvät harrastuksissa, jossa he pääsevät sellaisten lasten seuraan, jotka tykkäävät samoista asioista kuin he. Lapsi saattaa siis lopettaa jonkin lajin myös siksi, että siellä ei ole ”kivaa”. Tarkoittaen, että siellä ei ole oikein sopivaa seuraa.

Tälläinen minä olen!

-> Sopivat kaverit seurassa.

-> Monipuoliset mahdollisuudet kehittää itsenään lajin parissa

-> Motivaatio: Tämä on kivaa! Haluan tulla tässä hyväksi!

-> Jatkuvuus ja kehittyminen (tarvittava määrä harjoittelua, suorituksen automatisoituminen).