Urheilun psyykkinen puoli

Lukiessani  Jarmo Liukkosen kirjaa psyykkisestä valmennuksesta (Psyykkisen valmennuksen työkirja, 1995) pysähdyin miettimään sitä, miten paljon eri lajit todellakin eroavat luonteeltaan ja asettavat ehtoja sille, kuka niissä voi pärjätä. En ollut aiemmin tiedostanut, että korkeushypyssä jää paljonkin aikaa keskittyä ja valmistautua henkisesti. Hyppyä paranetaan koko ajan ja yrityksiä on useita. Juoksussa taas urheilijan pitää pystyä reagoimaan nopeasti starttiin ja parantamaan strategiaa juoksun aikana. Yrityksiä on vain yksi!

Kun näitä asioita miettii koiraurheilun kannalta, huomaa että siinäkin lajeissa on eroa. Aiheesta on kirjoitettu varsin vähän, mutta hyvän perusteoksen aiheeseen on tehnyt ainakin Nina Svartberg (Kilpailemisen taito, 2006). Esimerkkinä Svartberg toteaa, että ohjaajan kilpailujännistys vaikuttaa täysin eri tavoin jäljellä ja Tokokentällä. Hän kehottaa muunmuassa harjoittelemaan jännittämisen sietämistä asteittain.

Jännittäminen ja sen vaikutus suoritukseen onkin usein urheilussa se ensimmäinen vastustaja!