Lasten psykologiset oppimiskykytutkimukset 1/2
Monia vanhempia mietityttää nykyään kannattaisiko heidän lapselleen tehdä psykologiset oppimiskykytutkimukset. Koulussa tai päiväkodissa suositellaan nykyisin tälläisiä tutkimuksia aina kun lapsen etu vaikuttaisi sitä vaativan. Tutkimuksilla saadaan tietoa lapsen kyvystä oppia asioita, vahvuusalueista ja pulmakohdista. Toisinaan lapset saattavat pärjätä koulussa oppimispulmineen aivan yhtä hyvin ilman minkäänlaisia tutkimuksiakaan. Milloin tälläisistä tutkimuksista on siis hyötyä?
Psykologiset tutkimukset ovat tarpeen aina kun lapsen oppimisen vaikeuksia on vaikea määrittää ja opettaja/koulu kaipaa lisätietoa siitä, mitä pulmia lapsella loppujen lopuksi on. Myös neuropsykologinen tai muu kuntoutus on toistaiseksi ollut usein psykologin tutkimusten takana. Psykologinen tutkimukset tehdään siis ensin ja niissä psykologi tekee tiettyjä suosituksia lapsen yksilöllisen tilanteen mukaan.
Mitä psykologisissa tutkimuksissa sitten selviää? Psykologi tekee lapselle yleensä kaksi perustestiä. Toinen on kognitiivista toimintakykyä kartoittava WISC (6 v. ylöspäin) tai WPPSI (alle kouluikäiset lapset). Toinen on neuropsykologinen testi nimeltä NEPSY, josta tehdään joitakin poimittuja osia. Jos lapsen kognitiivinen toimintakyky on tarpeen kartoittaa erityisen tarkkaan, niin silloin hänet tutkii yleensä neuropsykologi tai psykologi sairaalan lastenneurologian poliklinikalla tai osastolla (osana muuta tiimiä). Kahden perustestin lisäksi lapsen kanssa tehdään myös muita tehtäviä. Yleisimpiä näistä ovat varmaan lukilasse ja matematiikan osaamisen tason testaus. Psykologi kiinnittää tutkiessaan huomiota myös siihen miten lapsi suhtautuu ongelmanratkaisutilanteissa emotionaalisesti. Oppimisvaikeudet ovat lapselle psyykkisesti kuormittavia ja voivat siksi aiheuttaa esim. avuttomuuden ja huonouden tunteita lapsessa. Yleensä lapsen kanssa tehdään myös jotain mukavaa kuten piirretään tai leikitään. Tämä havainnoinnin takia sekä siksi, että lapselle jää positiivinen olo psykologin luona käynneistä.
Tutkimuksissa selviää arvio lapsen kognitiivisesta tasosta (keskitaso, alle/yli keskitason, selvästi alle/yli keskitason, heikko, erittäin heikko). Numeroita pyritään nykytutkimuksissa välttämään. Tulos on arvio lapsen tasosta ja se voi muuttua jonkin verran lapsen kehityksen myötä. Tuloksiin vaikuttaa mm. se, jos lapsi ei halua edes yrittää. Tuloksen kertovat myös lapsen visuaalisen hahmottamisen taidoista, matemaattisista taidoista, kielellisistä taidoista ja työmuistista. Joskus tulokset voivat kertoa myös, että lapsella on esim. asbergertyyppisiä tai autistisia piirteitä. Yleensä tämän tyyppiset asiat on kuitenkin havaittu jo selvästi ennen psykologin luokse päätymistä.
Mitä vanhemmat voivat sitten tutkimuksista todeta? Jos lapsen jokin kyky on alle tai selvästi alle keskitason hän todennäköisesti tarvitsee koulussa tämän tyyppisiin asioihin tukea. Ongelmat eivät välttämättä tule kotona esille, koska arjessa asioita voi usein ratkaista luovasti tai kiertää ongelma alueen. Koulussa taas oppiminen tapahtuu melko strukturoiduissa olosuhteissa ja joukossa saman ikäisiä ongelmat tulevat selvemmin esille.
Hyvässä tutkimuksessa pitäisi mielestäni olla mainittuna myös jotain lapsen vahvuuksista. Erityisesti kehittyvälle lapselle on merkityksellistä se, mitä taitoja hän voi vahvistaa ja miten kompensoida vaikeuksia esim. harrastuksilla tai ystävyyssuhteissa.
