Nainen! Mies! Ole ylpeä itsetäsi!

Vihdoinkin Mielenkaaren yritysnimi on rekisteröity 🙂 Olen aivan tohkeissani.. Tähän asti olen toiminut yritystunnuksen 2785178-8 varassa. Vaikka nimellä ei ole mitään vaikutusta oikeastaan mihinkään oikeasti, tuntuu se kuitenkin hienolta, että omalla yrityksellä/ammatinharjoittajan statuksella on oikea nimi 🙂 Ja sitäpaitsi minä tykkään Mielenkaari nimestä 🙂 Jotain krääsää kyllä tilaan jossain vaiheessa tällä nimellä..

Nimen rekisteröinti sai minut miettimään sitä mitä tarkoittaa ylpeyden tunteminen itsestä. Milloin suomalainen voi olla ylpeä itsestään? Milloin nainen on ylpeä itsestään? Tai mies? Tätä pohdintaa vauhdittaa konfirmaatiojuhla, jota kodissamme kohta vietämme. Siivouksesta ei vaikuta tulevan loppu, kun pölypesäkkeitä löytyy yhä lisää ja lisää.. Voiko silloin olla ylpeä itsestään kun koti kiiltää? Vai voiko olla ylpeä itsestään ihan muuten vain? Ilman mitään saavutuksia ja kovaa työtä?

Aika monelle meistä on lapsesta asti opetettu, että palkkioita tulee työn/toiminnan mukana. Työn tekemisestä kiitetään ja palkitaan eri tavoin (sosiaalisesti, rahallisesti). Kuinka montaa teistä on kiitetty siitä, että ”kylläpä sinä katsot hienosti Kauniita ja Rohkeita sohvalta! Löhöile vaan lisää!”? Suomalainen yhteiskunta on melko työorjentoitunutta ja kurinalaista. Vertailemme myös herkästi itseämme muihin. On tunnettu tosiasia, että jos yhteen pihaan tulee omakotitaloalueella uusi/kalliimpi auto kuin muilla, niin todennäköisyys muidenkin autojen vaihtoon kasvaa. Näin toimii sosiaalinen kateus kaikkialla universaalisti 🙂

Pohdintani lopputulos lienee kaikille selvä.. Vaikka onkin hienoa että teemme työtä ja hyödytämme yhteiskuntaa on tärkeää iloita myös itsestämme ilman vaatimuksia. Katso itseäsi silloin tällöin peilistä ja ole iloinen siitä mitä näet. Riippumatta siitä oletko omasta mielestäsi se ”ansainnut”. Nainen! Mies! Ole ylpeä itsestäsi ihan muuten vain!