Organisaatiokulttuuri, onko sitä?
Mitä oikeastaan tarkoitetaan organisaatiokulttuurilla? Mitä enemmän luen yritysmaailmaan liittyviä kirjoja tai artikkeleita, sitä enemmän törmään ajatukseen ”mystisestä” organisaatiokulttuurista, jonka alle yrityksen menestys rakentuu. Erityisesti suuriin maailmanlaajuisiin firmoihin liitetään käsite ”innovatiivisesta” ”oudosta” tai ”erikoisesta” organisaatiokulttuurista, joka on ollut mahdollistamassa yrityksen kehitystä ja menestystä.
Arkipäivän elämään erilaisissa työpaikoissa eläneenä mieleen tulee kuitenkin, että onko tälläistä mystistä organisaatiokulttuuria oikeasti edes olemassa. Muuallakin kuin amerikkalaisissa sarjoissa 🙂 Kovin näyttää suomalainen työelämä tylsiltä kahvipöytäkeskustelulta viikonlopun perheretkistä ja harmaasta arjesta. Luovia hulluja tapaa harvoin ja jos sellaisen kohtaa, niin sitä ei välttämättä pidetä kovin hyvänä piirteenä työyhteisössä.
Olemmeko me suomalaiset siis ”harmaan tylsän arjen organisaatiokulttuurin” edustajia vai onko koko kulttuurissa kyse osittain myös myytistä? Ajatuksesta, että menestyäkseen organisaatiossa tulee olla mukana uusia ja innovatiivisia yksilöitä, jotka saavat muunkin porukan työpaikalla toimimaan jotenkin erikoisella ja uudella tavalla. Entä jos se riittääkin hyvin, että on vain ”tylsä” joukko sitkeitä oman työnsä puurtajia, jotka ovat kiinnostuneita tulemaan töihin ja elättämään perheensä?
