Helena Kupiainen kirjoittaa artikkelissaan ”Mikä ohjaa työnohjaajan – Näkökulmia ihmis- ja maailmankuvani muotoutumiseen” otsikon mukaisesti omasta työnohjaajana kehittymisestään. Tässä yksi Kupiaisen ajatuksista. Hän tuo esille mm. työnluonteen muutoksen viime vuosikymmeninä ja sen vaikutuksen työtä tekeviin ja työyhteisöihin. Työ ei enää tarjoa turvaa ja jatkuvuutta. Yksittäisestä työpaikasta on tullut yksi elementti rakennelmassa, jossa työntekijä luo kokonaiskuvaa itsestään. Tälläinen moderdi ”perinteisten rakennelmien hajoaminen” asettaa vaatimuksia työntekijöille sekä työpaikoille. Se asettaa vaatimuksia myös työnohjaajalle. Työpaikoista on tullut tehtäviä jotka toteutetaan ja sitten siirrytään eteenpäin.
Kupiainen kuvaa omaa prosessiaan työnohjaajana. Tähän kytkeytyy hänen henkilökohtainen elämänsä ja orjentaationsa asioihin sosiaalipsykologina. Hänelle tärkeä harrastus ja voimavara ovat unet. Hän on osallistunut erilaisiin uniryhmiin ja kokenut ne voimaannuttavina. Myös matkailu erilaista kulttuurihistoriaa edustaviin maanosiin on avannut hänen silmiään näkemään asioita erilaisesta näkökulmasta.
Kupiaisen teksti on melko pitkälti kuvaavaa ja jäin odottamaan jotain enemmän. Tarkoitus vaikutti olevan enemmänkin kuvailla havaitsemiaan ilmiöitä kuin tuoda vastauksia.
Helena Kupiainen (2014) Mikä ohjaa työnohjaajan – Näkökulmia ihmis- ja maailmankuvani muotoutumiseen. Teoksessa Askel, askel, harha-askel – työnohjaajana ja konsulttina systeemien viidakossa. Timo Totro, Marianne Tensing, Marja-Leena Setälä (toim) Metanoia, Joutsen Media oy.
—
Psyykkistä valmennusta, työterveyspsykologian palveluita ja työnohjausta saat soittamalla tai laittamalla sähköpostia. Käy siis katsomassa nettisivuni, jos sinulle jää kysymyksiä, ole yhteydessä! https://mielenkaari.com/
Tässä vielä blogitekstini työnohjaajakoulutuksesta: työnohjaajakoulutus