tammikuu 2016 - Mielenkaari

Työnohjaajan polku: Työelämän murrokset ja henkilökohtainen kehitys

Helena Kupiainen kirjoittaa artikkelissaan ”Mikä ohjaa työnohjaajan – Näkökulmia ihmis- ja maailmankuvani muotoutumiseen” otsikon mukaisesti omasta työnohjaajana kehittymisestään. Tässä yksi Kupiaisen ajatuksista. Hän tuo esille mm. työnluonteen muutoksen viime vuosikymmeninä ja sen vaikutuksen työtä tekeviin ja työyhteisöihin. Työ ei enää tarjoa turvaa ja jatkuvuutta. Yksittäisestä työpaikasta on tullut yksi elementti rakennelmassa, jossa työntekijä luo kokonaiskuvaa itsestään. Tälläinen moderdi ”perinteisten rakennelmien hajoaminen” asettaa vaatimuksia työntekijöille sekä työpaikoille. Se asettaa vaatimuksia myös työnohjaajalle. Työpaikoista on tullut tehtäviä jotka toteutetaan ja sitten siirrytään eteenpäin.

Kupiainen kuvaa omaa prosessiaan työnohjaajana. Tähän kytkeytyy hänen henkilökohtainen elämänsä ja orjentaationsa asioihin sosiaalipsykologina. Hänelle tärkeä harrastus ja voimavara ovat unet. Hän on osallistunut erilaisiin uniryhmiin ja kokenut ne voimaannuttavina. Myös matkailu erilaista kulttuurihistoriaa edustaviin maanosiin on avannut hänen silmiään näkemään asioita erilaisesta näkökulmasta.

Kupiaisen teksti on melko pitkälti kuvaavaa ja jäin odottamaan jotain enemmän. Tarkoitus vaikutti olevan enemmänkin kuvailla havaitsemiaan ilmiöitä kuin tuoda vastauksia.

Helena Kupiainen (2014) Mikä ohjaa työnohjaajan – Näkökulmia ihmis- ja maailmankuvani muotoutumiseen. Teoksessa Askel, askel, harha-askel – työnohjaajana ja konsulttina systeemien viidakossa. Timo Totro, Marianne Tensing, Marja-Leena Setälä (toim) Metanoia, Joutsen Media oy.

—

Psyykkistä valmennusta, työterveyspsykologian palveluita ja työnohjausta saat soittamalla tai laittamalla sähköpostia. Käy siis katsomassa nettisivuni, jos sinulle jää kysymyksiä, ole yhteydessä! https://mielenkaari.com/

Tässä vielä blogitekstini työnohjaajakoulutuksesta: työnohjaajakoulutus

Erilaiset ja monimuotoiset organisaatiokulttuurit tarkastelussa!

Blogi

Terttu Niemelä on artikkelissaan ”Konsultti organisaation syväkulttuurin tulkkina” käsitellyt mielestäni todella mielenkiintoisella tavalla erilaisten organisaatioiden syväkulttuurinpiirteitä. Niemelä ammentaa organisaatiokulttuurin tutkimiseen piirteitä suhteessa olon perusmielikuvista (SPT), jonka taustalla on psykoanalyyttinen objektisuhdeteoria. Teoreettisella tasolla yksilö on suhteessa joku riippuvainen tai itseriittoinen. Organisaatiokulttuurit tiloina ovat: houkuttaja, hallitsija, vetäytyjä ja tukija.

Houkuttajakulttuurissa organisaation tärkeinä arvoina nähdään yhdessäolo, liittyminen, porukkahenki ja samanhenkisyys. Johtamiselle tyypillistä on sääntöjen välttäminen, impulsiivisuus ja me-hengen korostaminen. Kehittämistehtävinä ovat yleensä selkeät tavoitteet, yhteiset pelisäännöt ja ammatilliset roolit.

Vetäytyjäkulttuurissa tärkeinä arvoina nähdään asiantuntemus, itsenäisyys ja vapaus. Johtamiselle tyypillistä on etäisyyden pitäminen, muodollisuus ja vähäisyys. Kehittämistehtävinä ovat yleensä yhteiset tavoitteet, osaamisyhdistelmät ja yhteiset foorumit.

Hallitsijakulttuurissa arvoina ovat valta, voima, kunnia, säännöt ja hierarkia. Johtamista leimaa kontrollointi ja systemaattisuus, hierarkian kunnioitus ja ohjeistaminen. Kehittämistehtävinä nousevat esiin vuorovaikutteisuus, osallistuminen ja joustavuus.

Tukijakulttuurissa arvoina ovat rohkeus, vastavuoroisuus, kasvu ja välittäminen. Johtamiselle ominaista on kannustaminen, tuki, vastuun jakaminen ja yhteisen vastuun korostaminen. Kehitettävää löytyy usein tasapainon löytämisestä liiallisen tuen ja ”heitteille jätön” välillä sekä joustavuudesta tilanteitten ja eri yksilöiden kohdalla.

Kukin kulttuuri voi joko olla yksilöä tukeva tai ”kehitystä haittaava” vaihdellen sen mukaan mikä on yksilön kyky vastata kulttuuriin ja hyödyntää sitä.

Itsestäni Niemelän jäsentely vastaa hyvin omia kokemuksiani erilaisista organisaatiokulttuureista. Se antaa myös työkaluja nähdä sitä, miten eri kulttuureissa viihtyvät ja pärjäävät sekä kokevat kasvukipuja eri tyyppiset persoonat.

Terttu Niemelä: Konsultti organisaation syväkulttuurin tulkkina. Teoksessa: Näkyvään kätkeytynyt. Puheenvuoroja konsultoinnista ja yhteisödynamiikasta. Kaija Karjalainen – Timo Totro (toim.) Metanoia instituutti 2008

Psyykkistä valmennusta, työterveyspsykologiaa ja työnohjausta saat soittamalla tai laittamalla sähköpostia. Käy siis katsomassa nettisivuni, jos sinua jää mietityttämään jokin, niin ole yhteydessä! https://mielenkaari.com/

Lisää organisaatiokulttuureista:

Psykodynaaminen konsultointi organisaation moniulotteisessa maailmassa!

Wahlbeck: Psykiatrian asiantuntijan näkemykset ja opit

Tässä vielä linkki missä pääsette tutkimaan mitä organisaatiokulttuurilla tarkoitetaan, jos asia jäi kiinnostamaan: organisaatiokulttuuri

Erilaiset organisaatiokulttuurit yhteishankkeiden haastajina | Laurea Journal — (Organisaatiokulttuurit)

Psykodynaaminen konsultointi organisaation moniulotteisessa maailmassa!

Blogi

Nykyiseen hanketyöhön liittyen olen ollut viime aikoina kiinnostunut organisaatiopsykologiasta. Psykodynaminen asioiden tarkastelu onkin korostunut entisestään. Yksi lukemistani artikkeleista on Karjalaisen artikkeli Konsultin työstä antropologina. Artikkelin luettuani ymmärsin kyllä, että konsultoinnilla yhteisössä ja antropologin työllä on yhtymäkohtia. Asia tuntuu kuitenkin lähes triviaalilta toteamukselta psykologin näkökulmasta. Onhan se tietysti tuore näkökulma kuitenkin!

Enemmän mielenkiintoa herätti artikkelissa organisaation/yhteisön ja psykoanalyysin liitoskohdat. Tässä näkökulmassa ihmisen mielen kompleksisuus, dynaamisuus ja systemaattisuus rinnastetaan organisaation holistiseen, kompleksiseen ja systeemiseen kokonaisuuteen. Muutos yhdessä osassa vaikuttaa aina myös muihin osiin. psykodynaaminen tiedostamaton, myös organisaatissa, on esillä kokoajan. Sille vain ollaan sokeita sisältä käsin. Tai asioita ei haluta nähdä (Karjalainen 2008, 32). Tässä työskentelytavassa lähdetään tutkimaan organisaation piiloon jääviä puolia.

Karjalainen kuvaa psykodynaamisen konsultoinnin piirteitä (Tavistock – traditio). Näitä ovat muullekin konsultoinnille tyypilliset piirteet: konsultti on kiinnostunut rakenteista, harrastaa yhteisössä ja organisaatiossa tasapainoilua, hahmottaa kokonaisuuksia, huomioi yhteisöllistä ja tekee korjaavaa toimintaa. Muulle konsultointityölle ei niin tyypillinen (tai painotettu) näkökulma on mielestäni konsultin rooli ”kurkkia maton alle”. Eli konsultti yrittää ymmärtää mitä piiloon jäävä dynamiikka yhteisössä voisi olla. Konsultti asettaa toiminnassaan oman persoonansa peliin ja kuulostelee mm. omia vastatunteitaan suhteessa havaitsemaansa. Konsultti havainnoi mm. yhteisössä olevaa ahdistusta ja sen ilmenemistä.

Tämä näkökulma on oivaltava omassa itsestäänselvyydessään. Kuka tahansa työtä tehnyt tunnistaa sen, että organisaatioissa on paljon ”puhumattomia” rakenteita ja velloutuvaa ahdistusta. Organisaatio toimii kokonaisuutena yksilön lailla kuten Karjalainenkin toteaa artikkelissaan. Joskin siinä ilmitulevat prosessit ovat usein mustavalkoisempia kuin yksilöillä (esim. Bionin termillä perususkomustilat).

Kaija Karjalainen: Konsultti antropologina. Teoksessa Näkyvään kätkeytynyt. Puheenvuoroja konsultoinnista ja yhteisödynamiikasta. Kaija Karjalainen ja Timo Totro (toim.) Metanoia instituutti, Esa Print 2008.

Lisää organisaatiokulttuureista: Erilaiset ja monimuotoiset organisaatiokulttuurit tarkastelussa!

Wahlbeck: Psykiatrian asiantuntijan näkemykset ja opit

Suomen harmaa organisaatiokulttuuri – Myytti Vai todellisuus?

—

Psyykkistä valmennusta, työterveyspsykologiaa ja työnohjausta saat soittamalla tai laittamalla sähköpostia. Käy siis katsomassa nettisivuni ja jos sinulle jää kysymyksiä niin ole yhteydessä! https://mielenkaari.com/

Tässä vielä linkki Jyväskylän Yliopiston artikkeliin psykodynamiikasta jos jäi aihe kiinnostamaan: artikkeli_jyväskylän_yliopisto

Mitä todella tapahtuu – työyhteisöjen systeemis-psykodynaamiset ilmiöt ja niihin vaikuttaminen (2024) – Metanoia Instituutti — (Psykodynaaminen)